NimetöN
(Indisponível)
Kun aamun veitsi taivaan halkaisee
Valo repii huoneen rikki hajalle
Kielen paksuus täyttää koko saastaisen suun
Kasvot kuivaa savea ja lantaa
Nuo hahmot muistin laidalla parveilee
Kuin patsaat pimeässä rapussa
Kutoo yön tummaa kudosta pistimin, sorkin
Kutsuvat ihmeen kauniina kuoroon
Kiellän sanomasta enää sanaakaan
Olen kyllästynyt puheen horinaan
Tämä läävä on valheita täynnä
Kierrän huonetta kuin puukko kädessä
chorus:
leikkaa
siipesi pois
OLE NIMETÖN
leikkaa
hiuksesi pois
OLE NIMETÖN
leikkaa
huulesi pois
OLE NIMETÖN
leikkaa
unesi pois
OLE NIMETÖN
Totuuden kalastaja verkkoineen ja onkineen
Hävinnyt, hukkunut totuuden mereen
Lattia lasimurskan peitossa
Peilissä känninen saatana
Mainosten jumalat toisilleen hymyilee
Käsi vapisee säätimellä
Teosta elämä jatkuu tai katkeaa
Tähän tarvitaan vahvempaa humalaa
chorus:
|
|
