Mies ja kitara
(Indisponível)
ilta tumma tullut on
ylle kaupungin tuo se kuutamon
vanha mies puiston kulmaan
saapuu kanssa kitaran
aukaisee kotelon
asettaa kitaran alle kuutamon
vanha mies itsekseen
alkaa soiton hiljaisen
soittaa laulun sinisen
kadotetun rakkauden
sormet taipuu ja sielun taas
mies taikoo kitaraan, sen jälleen lumoaa
refren':
uudestaan tuhat tarinaa
kuulla saan sata lauluaan
meille lahjoittaa monta maailmaa
ajan pysäyttää soitollaan
... mies ja kitara ...
tähän jään ja kuuntelen
kuinka hetkestä tekee ikuisuuden vanha mies soitollaan
kietoo minutkin tarinaan
hämärän saa haihtumaan
kauaksi kuljettaa kuulijaa
vanha mies hymyilee
sormet kitaraa hyräilee
soittaa laulun tulisen
kosketuksen kaipauksen
hetken onnen huumaavan
loihtii kielistä kitaran, sen jälleen lumoaa
uudestaan tuhat tarinaa
mies ja kitara
soittonsa lopettaa
yöhön jo tummuvaan
hitaasti kävelee
ei taikansa katoa
sielussa kitara
soi yhä uudelleen, soi yhä uudelleen
refren'
|
|
